Etelä-Savon metsätoimialan aluetalouden merkitys vahvistumassa

Etelä-Savossa voitaisiin omien metsävarantojen puolesta jalostaa huomattavasti enemmän puuta. Vaikka useat maakunnan nykyiset puunjalostuslaitokset ovatkin nostamassa kapasiteettiaan, niin valtaosa puusta virtaa maakunnan ulkopuolisiin kohteisiin. Tämä on luonnollista kuitupuun käyttökohteiden puuttuessa, mutta toisaalta maakunnassa olisi tarvetta myös uusille, etenkin mäntytukkia ja energiapuuta, hyödyntäville investoinneille.

 

Lappeenrannan yliopiston teknillisen yliopiston koordinoimassa projektissa selvitettiin metsätoimialan aluetaloudellista vaikuttavuutta, mikäli investointeja alueella lisättäisiin. Tulokset osoittivat, että suorien talous- ja työllisyysvaikutusten lisäksi investointien välilliset vaikutukset ovat aluetaloudellisesti erittäin merkittäviä. Investointikohteiksi valittiin hypoteettisia, mutta julkisessakin keskustelussa mukana olleita mahdollisia kohteita. Yhdeksi kohteeksi valittiin suuri, puoli miljoona kuutiota, mäntytukkia vuodessa käyttävä saha. Toiseksi valittiin Ristiinaan suunniteltu biohiililaitos, jonka tuotantomääräksi asetettiin 200000 tonnia. Projektissa laskettiin näiden investointikohteiden toteutumisen vaikutuksia Etelä-Savon maakunnan aluetalouteen vuoteen 2030 mennessä.

 

Puu ei Etelä-Savossa käyttämällä lopu, sillä metsien puuvarannot ovat Etelä-Savossa yli 170 miljoonaa kuutiota ja vuosittainen poistuma kasvaa korkojen kera joka vuosi takaisin. Maakunnassa jalostetaan puuta noin kolme miljoonaa kuutiota, mutta yli neljä miljoonaa kuutiota kuljetetaan maakunnan ulkopuolisiin kohteisiin. Puuntuotantoa voitaisiin kasvattaa nykyisestä sekä maakunnan omien että maakunnan ulkopuolisten kohteiden lisääntyvään tarpeeseen. Puuntuotanto saataisiin sopeutumaan siihen kestävällä tavalla etenkin panostamalla metsänkasvatusta tehostaviin toimenpiteisiin.

 

Suuret aluetalousvaikutukset

Projektissa toteutetuilla menetelmillä pystyttiin arvioimaan kokonaisaluetalouden vaikutukset, sisältäen suorat ja välilliset vaikutukset, jolloin pystytään osoittamaan esimerkiksi yksittäisen investoinnin vaikutukset työllisyyteen ja bruttokansantuottoon.

 

Kokonaisaluetalouden osalta työllisyysvaikutuksien lisäykset olisivat sahan osalta 550 henkilötyövuotta, biohiililaitos 575 ja yhdessä ne toisivat 780 henkilötyövuotta alueelle lisää nykyisen kehityksen päälle. Rahalliset aluevaikutukset olisivat sahainvestoinnin toteutuessa 120 miljoonaa euroa, biohiililaitoksella 125 miljoonaa ja yhdessä 150 miljoonaa. Investointien yhteisvaikutus ei ole työllisyyden eikä bruttokansantuotteen osalta kaksinkertainen, sillä skenaariolaskentoihin vaikuttaa tarjontakehityksen lisäksi aluetalouden tilinpidon tilastolaskennan kokonaisuus, jossa suurinvestoinnit alkoivat syömään toistensa vaikutuksia. Voidaan kuitenkin todeta, että puuntarjonnan lisäyksellä saavutettavat hyödyt olisivat erittäin merkittävä tekijä kokonaisvaikutuksissakin. Toisaalta tarjontaa lisäävälle puumäärälle pitää löytyä vastaavat kysyntäkohteet.

 

Etelä-Savon maakunnan kysyntäinvestoinneilla saavutettava lähes kolmen prosentin lisäys bruttokansantuotteeseen antaisi merkittävän piristysruiskeen aluetalouteen. Välilliset vaikutukset olivat laskelmissa jopa suoria vaikutuksia suuremmat, sillä skenaarioiden mukaisen sahan liikevaihdon ollessa noin 50 miljoonaa euroa ja biohiililaitoksen noin 40 miljoonaa euroa vuodessa, olisivat kokonaisvaikutukset jopa kaksin- tai kolminkertaisia. Vaikka tuotantolaitoksia tuettaisiin alkuinvestoinnein, niin rahat tulisivat periaatteessa moninkertaisesti alueelle takaisin. Projektissa kehitettyjä uusia laskentamenetelmiä toteutettiin yhteistyössä Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa.

 

Metsänkasvatuksella voidaan vaikuttaa kannattavuuteen

Projektissa hyödynnettiin Etelä-Savon yli 4 000 VMI-metsikkökoealan pohjalta metsänkasvatuksen mallinnusta ja puuntarjonnan kehittymistä tulevaisuudessa puuntuotannon metsämaalta edellä mainittujen skenaarioiden kaltaisia tilanteita niin sanottuja kysyntäshokkeja varten. Kysyntäskenaarioille luotiin omat metsänkasvatusreseptit ja vaikutuksia tarkasteltiin myös metsänomistajan kannattavuuden näkökulmasta. Metsänomistaja, joka ottaa käyttöön intensiivisemmän metsänkasvatuksen, pääsisi kannattavuudessa aivan uudelle tasolle. Intensiivisemmän metsänkasvatuksen 5% tuottovaateella metsän nettonykyarvo olisi sama kuin nykyisenkaltaisen metsänkasvatuksen 2%:n tuottovaateella. Tässä on huikea ero, joka laskettiin muutoksina vuoteen 2030 asti, jolloin intensiivisten metsänkasvatusketjujen pitempiaikaiset hyödyt eivät vielä ehdi edes täysimääräisesti realisoitumaan. Puuntuotannon kestävyys tarkastettiin 100 vuoden simulointijaksolta.

 

Metsähakkeen tulevaisuus pohdituttaa

Ainespuun kysynnän kasvu näyttää tällä hetkellä paremmalta kuin energiapuun. Lisääntyvä ainespuun korjuu tuo kuitenkin tavaraa energiamarkkinoille kahta reittiä, eli teollisuuden sivuvirtojen ja metsähakkeen lisääntyvän tarjontapotentiaalin kautta. Toisaalta sivuvirtojen kasvaminen antaa energiatuotteille kasvumahdollisuuksia, mutta pahimmillaan se voi vähentää suoraan energiaksi hyödynnettävän metsähakkeen käyttöä. Todennäköisesti markkinoilla tullaan optimoimaan uudelleen käytettäviä raaka-ainelähteitä. Tällöin edullisimman hakkuutähteen käyttöosuus voi jopa nousta samalla, kun kantojen ja pienpuun korjuu vähenisi. Toisaalta pienpuun korjuun ylläpitäminen olisi tärkeä hakkuurästien hoitamiseksi.

 

Kaikki muutokset riippuvat kuitenkin energiatuotteiden lisäkysynnästä, jolle tarjonnan kasvu tarjoaisi eittämättä hyvät mahdollisuudet. Bioinvestoinnit näyttävät nyt kuitenkin siirtyvän tulevaisuuteen. Energiapuun käyttö on paikallista, jonka kuljettamisessa on omat kannattavuusrajansa. Energiapuun paikalliselle suoralle käytölle nähdään vain vähäistä alueellista kasvupotentiaalia, mutta menekkiä voitaisiin lisätä jalostamalla sitä pidemmälle, vientituotteeksi. Projektissa tarkasteltua biohiilipellettiä voitaisiin käyttää suuria määriä nykyisissäkin kivihiiltä polttavissa kattiloissa. Tällöin laitoksille saataisiin lisää käyttöikää, mutta voitaisiin korvata kivihiiltä uusiutuvalla puuperäisellä energialähteellä. Kalliimpien bioenergiatuotteiden on kuitenkin hankala pärjätä kisassa edullisempia fossiilisia polttoaineita vastaan.

 

Artikkeli julkaistiin Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon jäsenlehdessä 9/2017. Artikkeli perustui ”Metsätoimialan aluetaloudellinen vaikuttavuus Etelä-Savossa” hankkeen lopputuloksiin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.