Jalosteilla vauhtia metsähakkeen käyttötavoitteisiin

Julkaistu: 17.10.2016 Maaseudun Tulevaisuus, YLIÖ

 

Raakapuun lähivuosien kysyntä- ja tarjontanäkymät ovat hyvässä nousussa kansallisesti. Maakuntien raakapuun käytöllä on kuitenkin suuria alueellisia eroja riippuen metsävarojen lisäksi teollisten investointien sijainnista. Tukki- ja kuitupuun kaukokuljetus hoituu hieman pidemmistäkin matkoista, mutta energiapuun käyttö on edelleen melko paikallista. Suuren mittakaavan hankinta tarvitsee suuren laitoksen ja energiapuuta on ollut riittävästi saatavilla käyttöpaikkojen ympärillä. Metsähake-energialle ei ole nähty muutamaan vuoteen kasvua, mutta metsähakejalosteissa voisi olla mahdollisuuksia. Metsähakejalosteiden tuotannolla voitaisiin nostaa uusiutuvien energialähteiden osuutta kokonaisenergiakäytössä.

Metsähakejalosteilla tarkoitetaan metsähakkeesta tuotettuja energiapolttoaineita. Metsähakejalosteiden tuotanto voi mahdollistaa tuotantoalueelle aluetaloudellisia hyötyjä ja käyttöpaikalle vastaavasti uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäystä. Energiaintensiivisten metsähakejalosteiden lopputuotteen kaukokuljetus ei ole niin riippuvainen matkan pituudesta toisin kuin energiapuulla. Metsäbiomassan kysynnän ja tarjonnan vertailuilla voidaan osoittaa, että alueellisesti Etelä-Savossa metsäisenä maakuntana olisi hyvät edellytykset metsähakepohjaisten jalosteidenkin tuotannolle.

Etelä-Savon energiatase, josta selviää mistä raaka-aineista alueella käytetty energia on tuotettu, on toteutettu laajuudessaan kahdesti. Alueellisessa kehittämishankkeessa vuoden 2015 energiatasetta vertailtiin vuoteen 2006 sekä visioitiin kehitystä tulevaisuuteen. Kokonaisenergian käyttö Etelä-Savossa oli yhteensä seitsemän TWh vuonna 2015, josta uusiutuvien polttoaineiden osuus oli 44 prosenttia. Ilman liikennettä uusiutuvien polttoaineiden osuus olisikin reilusti yli puolet. Uusiutuvien energialähteiden kasvun taustalla Etelä-Savossa on ollut vahva panostus metsähakkeen käyttöön. Kokonaisenergian käyttö maakunnassa on kuitenkin vähentynyt vuodesta 2006 (7,3 TWh). Kokonaisenergian käytön hiipuminen on merkki teollisen toiminnan taantumisesta, eikä suinkaan merkittävästä energiatehokkuuden paranemisesta. Etelä-Savossa ei ole sellutehdasta, joten se on merkittävä puuntarjonta-alue muille maakunnille. Reilusti yli puolet puuvirrasta ohjautuu muualle.

Suomessa suurimmaksi energialähteeksi ovat nousseet uusiutuvat puupolttoaineet neljänneksen osuudella kokonaiskäytöstä. Etelä-Savossa puupolttoaineiden osuus on kuitenkin huomattavasti suurempi (41 prosenttia), vaikkakin sen osuus vertailujaksolla on pysynyt samana. Merkittävin muutos Etelä-Savossa on tapahtunut metsähakkeelle, jonka suhteellinen osuus puupolttoaineista on kasvanut tarkastelujaksolla 16 prosentista 28 prosenttiin. Vastaavasti metsähakkeen osuus koko Suomessa oli vuonna 2015 vain neljä prosenttia kokonaiskäytöstä. Etelä-Savon metsähakkeen suhteellinen osuus on kolminkertainen koko maan käyttöön verrattuna. Mikäli metsähakkeen valtakunnallisessa kehityksessä päästäisiin asetettuihin tavoitteisiin vuoteen 2020 mennessä, voisi sen suhteellinen osuus kohota seitsemään prosenttiin kokonaiskäytöstä olettaen, että energiakäyttö pysyisi nykyisellä tasolla. Energiatasevertailu osoittaa, että vastaava osuus saavutettiin Etelä-Savossa jo vuonna 2006. Maakunnat eivät kuitenkaan ole energiakäytön suhteen tasavertaisia, vaan metsäisten maakuntien olisikin mahdollista tukea muiden maakuntien energiakäyttöä. Etelä-Savosta esimerkiksi maakunnan ulkopuolelle vietävällä kuitupuulla on suuri rooli toissijaisena energiakäyttönä naapurimaakunnissa, sillä sellun keiton yhteydessä puolet puumäärästä päätyy jokatapauksessa energiaksi.

Metsähakkeen käytön lisäyksen arvioidaan vaihtuvan suorasta metsä-energiasta metsähakejalosteisiin. Metsähakejalosteista biohiilipelletin ja pyrolyysiöljyn tuotanto ovat nousseet esille mahdollisina investointikohteina. Biohiilipelletillä voitaisiin korvata kivihiiltä pölypolttokattiloissa ja vastaavasti pyrolyysiöljyllä raskasta polttoöljyä.

Vaikka raakapuun kysyntä ja tarjonta on teollisuuden näkökulmasta hyvässä kasvussa, pitäisi metsäraaka-aineiden alueellisen kestävyyden näkökulmiin kiinnittää erityistä huomiota. Kestävyyden määritelmien ja laskennan pitää ulottua koko puun tuotantoketjuun aina metsänkasvatuksen näkökulmista puun loppukäyttöön asti. Uusiutuvien raaka-aineiden kestävyys pitää kyetä todentamaan aukottomasti vertaamalla niitä muihin raaka-aineisiin. Metsähakkeen tuotannon niin suoraksi energiaksi kuin energiajalosteiksi voi tuoda kasvua osana koko metsätoimialan positiivista kehittymistä, mutta toimintaa pitää jatkossakin tarkastella kestävyyden ehdoilla.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.