Metsänomistajakurssi goes digi!

”Kasva metsäsi mukana” metsänomistajakurssia on järjestetty kaksi kertaa vuoden 2018 aikana Mikkelin kansalaisopistolla perinteisenä läsnäolokurssina. Kurssilla painotettiin omaehtoista metsätaloutta, joka tarkoittaa, että metsänomistaja on tietoinen ja taitoinen nykyajan metsähallinnoinnin mahdollisuuksista ja metsänhoitotöistä. Nykyaikaiseen omaehtoiseen metsätalouden hallinnointiin liittyvät esimerkiksi puukaupan kilpailuttaminen digitaalisesti, verkkometsäsuunnitelman hyödyntäminen sekä veroilmoituksen lähettäminen sähköisesti. Kurssilla korostettiin myös taloudellisesti kestävää metsänhoitoa ottamalla huomioon metsänomistajien tavoitteet ja erilainen lähtötaso. Nyt kurssi on mahdollista suorittaa myös ”Kasva metsäsi mukana” digimetsäkurssina.

 

Koska aikaisempi läsnäolokurssi oli jo lähtökohtaisestikin digipainotteinen ja omaehtoisuutta korostava, niin luonteva jatkumo oli siirtää kurssi myös verkko-opinnoiksi. Lisäksi nykyaikainen pedagogiikka korostaa omaehtoisuutta, elinikäistä oppimista ja yksilön tarpeiden huomioon ottamista. Näin syntyi ensimmäinen ”Kasva metsäsi mukana” digimetsäkurssi. Digimetsäkurssi rakennettiin saman kurssimateriaalin pohjalta, mutta verkkoympäristön mahdollisuudet paremmin huomioon ottaen. Kansalaisopistojen käytössä oleva peda.net järjestelmä on luonteva oppimisalusta, joka mahdollistaa tehtävien palauttamisen ja kommentoinnin, vertaistehtäviä opiskelijoiden kesken sekä linkkien, kuvien ja muun materiaalin joustavan jakamisen opiskelijoille. Suurin muutos aikaisempaan läsnäolokurssiin oli opiskelijoiden omaehtoisuuden aktivointi digitaalisin keinoin. Tämä tarkoitti etenkin omaehtoisten tehtävien suorittamisen lisääntymistä, sillä niihin voidaan antaa verkkoympäristön kautta henkilö- tai ryhmäkohtaista palautetta. Tällöin voidaan ottaa huomioon opiskelijoiden erilainen lähtötaso, erilaiset tavoitteet sekä metsätilojen erilaisuus edistäen oppimista. Tavoitteena on, että jokainen saa tarvettaan vastaavaa oppia metsiensä hoitoon.

 

”Kasva metsäsi mukana” digimetsäkurssi on meneillään Mikkelin kansalaisopistolla. Kurssia kehitetään vielä mahdollistamaan kurssitarjonta paikasta riippumattomaksi, jolloin kurssille voisi osallistua ympäri Suomen tai vaikka maailman ääristä!

Lisätietoa kurssista: https://opistopalvelut.fi/mikkeli/course.php?l=fi&t=9001

Metsänomistajakurssilta oppia metsän omaehtoiseen hyödyntämiseen

”Kasva metsäsi mukana” metsänomistajakurssi järjestetään syksyllä toista kertaa Mikkelin kansalaisopistolla. Ensimmäinen kurssi pidettiin alkuvuodesta, eikä kaikki halukkaat mahtuneet mukaan. Uuden kurssin sisältö pidetään samana kuin ensimmäisellä kerralla. Kurssilla painotetaan omaehtoista ja omatoimista metsätaloutta, joka tarkoittaa, että metsänomistaja on tietoinen ja taitoinen nykyajan metsähallinnoinnin mahdollisuuksista ja metsänhoitotöistä. Nykyaikaiseen omaehtoiseen metsätalouden hallinnointiin liittyvät esimerkiksi puukaupan kilpailuttaminen digitaalisesti, verkkometsäsuunnitelman hyödyntäminen sekä veroilmoituksen lähettäminen sähköisesti. Metsähoidossa omatoimisuus painottuu töihin, joissa ei tarvita isoja koneita, kuten istutukseen ja taimikonhoitoon. Kurssilla painotetaan taloudellisesti kestävää metsänhoitoa ottamalla huomioon metsänomistajien tavoitteet ja erilainen lähtötaso. Kurssi tarjoaa oppia niin uusille kuin kokeneemmille metsänomistajille.

 

Metsänomistajan omaehtoisuus edellyttää tietoisuutta nykyaikaisista tavoista hallita metsäomaisuutta hyödyntäen etenkin digitaalisia palveluita. Digitaalisia metsäpalveluita ei kannata säikähtää, vaan ne kannattaa valjastaa omaisuutensa näppärään hallitsemiseen. Palvelut kehittyvät kaiken aikaa, mutta ne ovat jo nykyisin hyvällä tasolla tarjoten paljon helpotusta asioiden hoitamiseen. Omaehtoisessa metsätaloudessa metsänomistaja ei ole riippuvainen yksittäisistä organisaatioista omaisuutensa hoitamiseksi, vaan hän pystyy selvittämään palvelutarjontaa laajemmin ja kilpailuttamaan niitä tarvittaessa itsenäisestikin.  Digitaaliset metsäpalvelut mahdollistuivat ja laajenivat metsien laserkeilauksen ansiosta, jolloin metsien puut saatiin digitaaliseen muotoon. Tämän jälkeen eri organisaatiot ja ohjelmistotalot ovat kehittäneet jatkosovelluksia, joista on metsänomistajille paljon hyötyä. Digitaaliset peruspalvelut ovat myös usein maksuttomia metsänomistajille.

 

Käytännöllisin viranomaispalvelu metsäomaisuuden hallinnointiin on Metsäkeskuksen ylläpitämä metsään.fi palvelu, joka perustuu metsien laserkeilaukseen. Sitä kautta on mahdollista tehdä itsenäisesti metsänkäyttöilmoitukset ja Kemera-tukihakemukset sekä päivittää metsässä tapahtuvia muutoksia. Kuutio.fi palvelu taas lienee maailman edistynein puukaupan kilpailuttamisen palvelukokonaisuus. Siihen kirjautumista on viimeksi helpotettu suoraan metsään.fi palvelun kautta. Wuudis.fi palvelu taas mahdollistaa metsäomaisuuden näppärän päivittämisen ja tietojen joustavamman jakamisen sekä ammattimaisemman metsäsuunnitelman ylläpidon. Lisäksi sitä kautta metsänhoitotoimenpiteitäkin voi kilpailuttaa. Myös pankki- ja vakuutussektori on herännyt metsien laserkeilauksen mahdollisuuksiin. OP-metsän sovelluksessa on toteutettu metsänarvonmääritys yksinkertaisessa muodossa ja palvelussa on myös metsäkirjanpidolle hyödyllinen kuittien säilytys”pankki”. Vastaavia metsänarvonmäärityksen yhteenvetopalveluita löytyy suurempien metsäyhtiöidenkin verkkosivuilta. Lisäksi verohallinnon digitaaliset palvelut ovat kehittyneet mahdollistaen metsäveroilmoituksen jättämisen ja verojen maksamisen. Kaikkien palveluiden joustava käyttö vaatii pientä säätöä ja taustatietoa niiden hyödyntämiseksi. Lisäksi monien palveluiden laskentaperusteita olisi hyvä selvittää ennen kuin niitä pitää ainoana totuutena.

 

Mahdollisuuksia oman metsätilan digitaalisesta hallinnoimisesta löytyy siis reilusti. Omaehtoisen hallinnoinnin lisäksi metsänomistajan on hyvä määrittää omaa osaamista ja jaksamista myös metsänhoitotöiden omatoimisuuden suhteen. Mitä toimenpiteitä voisin tehdä itse, entä mitä toimenpiteitä olisi kannattavampi ostaa muualta? Istutuksia ja taimikonhoitoja oppii tekemään itsenäisestikin, mutta puun kaato ja kuljetus vaativat jo enemmän ammattitaitoa ja kalustoa. Kaikkea ei ole siis järkevää toteuttaa itse vaan moni asia voi vaikuttaa metsänomistajan päätöksiin ostaa yksittäisiä metsänhoitopalveluita tai jopa hallinnointipalveluita muualta. Metsänomistajan kannattaa kuitenkin tiedostaa, missä tilanteissa voisi toimia itsenäisesti ja missä tilanteissa voisi käyttää ammattiapua. Omaehtoisen ja omatoimisen metsätalouden harjoittaminen tarkoittaakin sitä, että metsänomistaja osaa tunnistaa omat tavoitteensa ja toiveensa metsäomaisuuden hoidosta ja hallinnoinnista sekä kykenee hakemaan apua tarvittaessa. Metsänomistajan etu on laaja ja laadukas metsäpalvelutarjonta metsätilan läheisyydessä. Sitä eivät hyvätkään digitaaliset palvelut korvaa.

 

Ilmoittautuminen ”Kasva metsäsi mukana” metsänomistajakurssille alkaa 20.8.2018 klo. 10  https://opistopalvelut.fi/mikkeli/index.php

Lisätietoa kurssista: https://opistopalvelut.fi/mikkeli/course.php?l=fi&t=8633

Tervetuloa kurssille!

Etelä-Savon metsätoimialan aluetalouden merkitys vahvistumassa

Etelä-Savossa voitaisiin omien metsävarantojen puolesta jalostaa huomattavasti enemmän puuta. Vaikka useat maakunnan nykyiset puunjalostuslaitokset ovatkin nostamassa kapasiteettiaan, niin valtaosa puusta virtaa maakunnan ulkopuolisiin kohteisiin. Tämä on luonnollista kuitupuun käyttökohteiden puuttuessa, mutta toisaalta maakunnassa olisi tarvetta myös uusille, etenkin mäntytukkia ja energiapuuta, hyödyntäville investoinneille.

 

Lappeenrannan yliopiston teknillisen yliopiston koordinoimassa projektissa selvitettiin metsätoimialan aluetaloudellista vaikuttavuutta, mikäli investointeja alueella lisättäisiin. Tulokset osoittivat, että suorien talous- ja työllisyysvaikutusten lisäksi investointien välilliset vaikutukset ovat aluetaloudellisesti erittäin merkittäviä. Investointikohteiksi valittiin hypoteettisia, mutta julkisessakin keskustelussa mukana olleita mahdollisia kohteita. Yhdeksi kohteeksi valittiin suuri, puoli miljoona kuutiota, mäntytukkia vuodessa käyttävä saha. Toiseksi valittiin Ristiinaan suunniteltu biohiililaitos, jonka tuotantomääräksi asetettiin 200000 tonnia. Projektissa laskettiin näiden investointikohteiden toteutumisen vaikutuksia Etelä-Savon maakunnan aluetalouteen vuoteen 2030 mennessä.

 

Puu ei Etelä-Savossa käyttämällä lopu, sillä metsien puuvarannot ovat Etelä-Savossa yli 170 miljoonaa kuutiota ja vuosittainen poistuma kasvaa korkojen kera joka vuosi takaisin. Maakunnassa jalostetaan puuta noin kolme miljoonaa kuutiota, mutta yli neljä miljoonaa kuutiota kuljetetaan maakunnan ulkopuolisiin kohteisiin. Puuntuotantoa voitaisiin kasvattaa nykyisestä sekä maakunnan omien että maakunnan ulkopuolisten kohteiden lisääntyvään tarpeeseen. Puuntuotanto saataisiin sopeutumaan siihen kestävällä tavalla etenkin panostamalla metsänkasvatusta tehostaviin toimenpiteisiin.

 

Suuret aluetalousvaikutukset

Projektissa toteutetuilla menetelmillä pystyttiin arvioimaan kokonaisaluetalouden vaikutukset, sisältäen suorat ja välilliset vaikutukset, jolloin pystytään osoittamaan esimerkiksi yksittäisen investoinnin vaikutukset työllisyyteen ja bruttokansantuottoon.

 

Kokonaisaluetalouden osalta työllisyysvaikutuksien lisäykset olisivat sahan osalta 550 henkilötyövuotta, biohiililaitos 575 ja yhdessä ne toisivat 780 henkilötyövuotta alueelle lisää nykyisen kehityksen päälle. Rahalliset aluevaikutukset olisivat sahainvestoinnin toteutuessa 120 miljoonaa euroa, biohiililaitoksella 125 miljoonaa ja yhdessä 150 miljoonaa. Investointien yhteisvaikutus ei ole työllisyyden eikä bruttokansantuotteen osalta kaksinkertainen, sillä skenaariolaskentoihin vaikuttaa tarjontakehityksen lisäksi aluetalouden tilinpidon tilastolaskennan kokonaisuus, jossa suurinvestoinnit alkoivat syömään toistensa vaikutuksia. Voidaan kuitenkin todeta, että puuntarjonnan lisäyksellä saavutettavat hyödyt olisivat erittäin merkittävä tekijä kokonaisvaikutuksissakin. Toisaalta tarjontaa lisäävälle puumäärälle pitää löytyä vastaavat kysyntäkohteet.

 

Etelä-Savon maakunnan kysyntäinvestoinneilla saavutettava lähes kolmen prosentin lisäys bruttokansantuotteeseen antaisi merkittävän piristysruiskeen aluetalouteen. Välilliset vaikutukset olivat laskelmissa jopa suoria vaikutuksia suuremmat, sillä skenaarioiden mukaisen sahan liikevaihdon ollessa noin 50 miljoonaa euroa ja biohiililaitoksen noin 40 miljoonaa euroa vuodessa, olisivat kokonaisvaikutukset jopa kaksin- tai kolminkertaisia. Vaikka tuotantolaitoksia tuettaisiin alkuinvestoinnein, niin rahat tulisivat periaatteessa moninkertaisesti alueelle takaisin. Projektissa kehitettyjä uusia laskentamenetelmiä toteutettiin yhteistyössä Lappeenrannan teknillisen yliopiston, Helsingin yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen kanssa.

 

Metsänkasvatuksella voidaan vaikuttaa kannattavuuteen

Projektissa hyödynnettiin Etelä-Savon yli 4 000 VMI-metsikkökoealan pohjalta metsänkasvatuksen mallinnusta ja puuntarjonnan kehittymistä tulevaisuudessa puuntuotannon metsämaalta edellä mainittujen skenaarioiden kaltaisia tilanteita niin sanottuja kysyntäshokkeja varten. Kysyntäskenaarioille luotiin omat metsänkasvatusreseptit ja vaikutuksia tarkasteltiin myös metsänomistajan kannattavuuden näkökulmasta. Metsänomistaja, joka ottaa käyttöön intensiivisemmän metsänkasvatuksen, pääsisi kannattavuudessa aivan uudelle tasolle. Intensiivisemmän metsänkasvatuksen 5% tuottovaateella metsän nettonykyarvo olisi sama kuin nykyisenkaltaisen metsänkasvatuksen 2%:n tuottovaateella. Tässä on huikea ero, joka laskettiin muutoksina vuoteen 2030 asti, jolloin intensiivisten metsänkasvatusketjujen pitempiaikaiset hyödyt eivät vielä ehdi edes täysimääräisesti realisoitumaan. Puuntuotannon kestävyys tarkastettiin 100 vuoden simulointijaksolta.

 

Metsähakkeen tulevaisuus pohdituttaa

Ainespuun kysynnän kasvu näyttää tällä hetkellä paremmalta kuin energiapuun. Lisääntyvä ainespuun korjuu tuo kuitenkin tavaraa energiamarkkinoille kahta reittiä, eli teollisuuden sivuvirtojen ja metsähakkeen lisääntyvän tarjontapotentiaalin kautta. Toisaalta sivuvirtojen kasvaminen antaa energiatuotteille kasvumahdollisuuksia, mutta pahimmillaan se voi vähentää suoraan energiaksi hyödynnettävän metsähakkeen käyttöä. Todennäköisesti markkinoilla tullaan optimoimaan uudelleen käytettäviä raaka-ainelähteitä. Tällöin edullisimman hakkuutähteen käyttöosuus voi jopa nousta samalla, kun kantojen ja pienpuun korjuu vähenisi. Toisaalta pienpuun korjuun ylläpitäminen olisi tärkeä hakkuurästien hoitamiseksi.

 

Kaikki muutokset riippuvat kuitenkin energiatuotteiden lisäkysynnästä, jolle tarjonnan kasvu tarjoaisi eittämättä hyvät mahdollisuudet. Bioinvestoinnit näyttävät nyt kuitenkin siirtyvän tulevaisuuteen. Energiapuun käyttö on paikallista, jonka kuljettamisessa on omat kannattavuusrajansa. Energiapuun paikalliselle suoralle käytölle nähdään vain vähäistä alueellista kasvupotentiaalia, mutta menekkiä voitaisiin lisätä jalostamalla sitä pidemmälle, vientituotteeksi. Projektissa tarkasteltua biohiilipellettiä voitaisiin käyttää suuria määriä nykyisissäkin kivihiiltä polttavissa kattiloissa. Tällöin laitoksille saataisiin lisää käyttöikää, mutta voitaisiin korvata kivihiiltä uusiutuvalla puuperäisellä energialähteellä. Kalliimpien bioenergiatuotteiden on kuitenkin hankala pärjätä kisassa edullisempia fossiilisia polttoaineita vastaan.

 

Artikkeli julkaistiin Metsänhoitoyhdistys Etelä-Savon jäsenlehdessä 9/2017. Artikkeli perustui ”Metsätoimialan aluetaloudellinen vaikuttavuus Etelä-Savossa” hankkeen lopputuloksiin.

Puun tarjonnan ja käytön lisäyksillä merkittäviä taloudellisia hyötyjä Etelä-Savoon

Etelä-Savon metsätoimialan lähitulevaisuuden näkymät ovat positiiviset. Metsävaroja riittää vastaamaan kasvavaan puunkysyntään kestävästi Etelä-Savon maakunnan alueelle suunniteltujen investointien lisäksi myös maakunnan ulkopuolisille kohteille.

 

Metsätoimialan menestys on pohjautunut Etelä-Savossa saha- ja vaneriteollisuuteen ja sitä tukevaan metsien rakenteeseen. Tämä menestystarina voi jatkua ja vahvistua rinnakkain uusien käyttökohteidenkin kanssa. Mahdollisista suurinvestoinneista huolimatta puunhankintaa olisi mahdollista lisätä edelleen myös ylimaakunnallisiin käyttökohteisiin, mikäli panostetaan tehostettuun puunkorjuuseen ja metsänkasvua lisääviin hoitotoimenpiteisiin. Teollisuuden lisäksi muina taloudellisina hyötyjinä ovat niin metsänomistajat, korjuu- ja kuljetusyrittäjät kuin Etelä-Savon aluetalous. Aluetalouden tasapainomallin mukaiset kokonaishyödyt ovatkin osoittautumassa huomattavasti suuremmiksi verrattuna pelkkiin suoriin hyötyihin. Tämä johtuu siitä, että suorien hyötyjen lisäksi puuntarjonnan lisääminen ja alueinvestoinnit toisivat toteutuessaan mukanaan muitakin positiivisia vaikutuksia aluetalouteen. Taloudellisten hyötyjen lisäksi on kuitenkin jatkossa kiinnitettävä huomiota metsän intensiivisen hyödyntämisen ympäristönäkökulmiin.

 

Kokonaisuudessaan Etelä-Savon aines- ja energiapuuntarjontaa on mahdollista nostaa jopa 8.5 miljoonaan kuutioon vuoteen 2030 mennessä nykyisestä 7 miljoonan kuution tasosta. Mikäli tarjontaa vastaava määrä kyetään korjaamaan ja toimittamaan jatkojalostukseen, niin puunhankinnan kokonaiskustannukset yltäisivät lähes 500 miljoonaan euroon. Metsänomistajille kohdentuvien kantorahojen vuosittainen osuus voisi nousta skenaariosta riippuen jopa 50 miljoonaa euroa nykyisestä noin 230 miljoonan euron tasosta.

 

Etelä-Savon puunkysynnän tulevaisuuden näkymiin lisättiin uusien investointikohteiden oletettu puunkäyttö. Esille nousseista investointisuunnitelmista biohiilipellettien raaka-ainelähteenä voi olla metsähake. Suuren sahainvestoinnin toivottaisiin lisäävän merkittävästi nykyistä mäntytukin alueellista käyttöä. Investointien rakentamisen aikaiset hyödyt sekä muut välilliset aluetalouden vaikutukset tuovat merkittävän piristysruiskeen Etelä-Savon aluetalouteen. Etelä-Savon puunkysyntää voitaisiin nostaa mahdollisten investointien myötä 4.3 miljoonaan kuutioon nykyisestä 3 miljoonan kuution tasosta. Puunkysynnän alueellinen lisääminen ei vähentäisi puun vientiä naapurimaakuntiin, mikäli kyettäisiin samanaikaisesti panostamaan puuntarjontaskenaarioiden mukaisesti tehostettuun metsänkasvatukseen ja puunkorjuuseen.

 

Luonnonvarakeskus (LUKE) ja Lappeenrannan teknillisen yliopisto (LUT) määrittivät Metsätoimialan aluetaloudellinen vaikuttavuus Etelä-Savossa – Tulevaisuusvisio 2020-luvulla -hankkeessa Etelä-Savon metsätaseen, joka kuvaa maakunnan alueen puuntarjonta- ja kysyntäpotentiaalien vaikutuksia alueellisiin puuvirtoihin siten, että myös investointimahdollisuudet on huomioitu. Kehitystä tarkasteltiin vuoteen 2030 asti. Metsätaseessa vertailtiin kolmea vaihtoehtoista tulevaisuusvisiota puuntarjonnasta ja -kysynnästä. Puuntarjonnassa tarkasteltiin ainespuu- ja energiapuupainotteisia metsänkasvatus- ja korjuuvaihtoehtoja, joita vertailtiin nykyisenkaltaiseen kehitykseen. Kysyntävaihtoehtoina vertailtiin mahdollisten uusien investointien, suuren sahan sekä alueellisten biojalostamoiden, vaikutuksia Etelä-Savon puuvirtoihin. Hanketta rahoitti Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelma 2014 – 2020 Etelä-Savossa. Hankkeessa raportoidaan erikseen vielä tarkemmin Etelä-Savon aluetalouden vaikutukset

 

Kirjoittaja toimi hankkeen projektipäällikkönä. Kirjoitus pohjautui hankkeen lehdistötiedotteeseen (23.3.2017) ja loppuraportin (19.5.2017) mukaisiin tuloksiin: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-335-081-6

Jalosteilla vauhtia metsähakkeen käyttötavoitteisiin

Julkaistu: 17.10.2016 Maaseudun Tulevaisuus, YLIÖ

 

Raakapuun lähivuosien kysyntä- ja tarjontanäkymät ovat hyvässä nousussa kansallisesti. Maakuntien raakapuun käytöllä on kuitenkin suuria alueellisia eroja riippuen metsävarojen lisäksi teollisten investointien sijainnista. Tukki- ja kuitupuun kaukokuljetus hoituu hieman pidemmistäkin matkoista, mutta energiapuun käyttö on edelleen melko paikallista. Suuren mittakaavan hankinta tarvitsee suuren laitoksen ja energiapuuta on ollut riittävästi saatavilla käyttöpaikkojen ympärillä. Metsähake-energialle ei ole nähty muutamaan vuoteen kasvua, mutta metsähakejalosteissa voisi olla mahdollisuuksia. Metsähakejalosteiden tuotannolla voitaisiin nostaa uusiutuvien energialähteiden osuutta kokonaisenergiakäytössä.

Metsähakejalosteilla tarkoitetaan metsähakkeesta tuotettuja energiapolttoaineita. Metsähakejalosteiden tuotanto voi mahdollistaa tuotantoalueelle aluetaloudellisia hyötyjä ja käyttöpaikalle vastaavasti uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäystä. Energiaintensiivisten metsähakejalosteiden lopputuotteen kaukokuljetus ei ole niin riippuvainen matkan pituudesta toisin kuin energiapuulla. Metsäbiomassan kysynnän ja tarjonnan vertailuilla voidaan osoittaa, että alueellisesti Etelä-Savossa metsäisenä maakuntana olisi hyvät edellytykset metsähakepohjaisten jalosteidenkin tuotannolle.

Etelä-Savon energiatase, josta selviää mistä raaka-aineista alueella käytetty energia on tuotettu, on toteutettu laajuudessaan kahdesti. Alueellisessa kehittämishankkeessa vuoden 2015 energiatasetta vertailtiin vuoteen 2006 sekä visioitiin kehitystä tulevaisuuteen. Kokonaisenergian käyttö Etelä-Savossa oli yhteensä seitsemän TWh vuonna 2015, josta uusiutuvien polttoaineiden osuus oli 44 prosenttia. Ilman liikennettä uusiutuvien polttoaineiden osuus olisikin reilusti yli puolet. Uusiutuvien energialähteiden kasvun taustalla Etelä-Savossa on ollut vahva panostus metsähakkeen käyttöön. Kokonaisenergian käyttö maakunnassa on kuitenkin vähentynyt vuodesta 2006 (7,3 TWh). Kokonaisenergian käytön hiipuminen on merkki teollisen toiminnan taantumisesta, eikä suinkaan merkittävästä energiatehokkuuden paranemisesta. Etelä-Savossa ei ole sellutehdasta, joten se on merkittävä puuntarjonta-alue muille maakunnille. Reilusti yli puolet puuvirrasta ohjautuu muualle.

Suomessa suurimmaksi energialähteeksi ovat nousseet uusiutuvat puupolttoaineet neljänneksen osuudella kokonaiskäytöstä. Etelä-Savossa puupolttoaineiden osuus on kuitenkin huomattavasti suurempi (41 prosenttia), vaikkakin sen osuus vertailujaksolla on pysynyt samana. Merkittävin muutos Etelä-Savossa on tapahtunut metsähakkeelle, jonka suhteellinen osuus puupolttoaineista on kasvanut tarkastelujaksolla 16 prosentista 28 prosenttiin. Vastaavasti metsähakkeen osuus koko Suomessa oli vuonna 2015 vain neljä prosenttia kokonaiskäytöstä. Etelä-Savon metsähakkeen suhteellinen osuus on kolminkertainen koko maan käyttöön verrattuna. Mikäli metsähakkeen valtakunnallisessa kehityksessä päästäisiin asetettuihin tavoitteisiin vuoteen 2020 mennessä, voisi sen suhteellinen osuus kohota seitsemään prosenttiin kokonaiskäytöstä olettaen, että energiakäyttö pysyisi nykyisellä tasolla. Energiatasevertailu osoittaa, että vastaava osuus saavutettiin Etelä-Savossa jo vuonna 2006. Maakunnat eivät kuitenkaan ole energiakäytön suhteen tasavertaisia, vaan metsäisten maakuntien olisikin mahdollista tukea muiden maakuntien energiakäyttöä. Etelä-Savosta esimerkiksi maakunnan ulkopuolelle vietävällä kuitupuulla on suuri rooli toissijaisena energiakäyttönä naapurimaakunnissa, sillä sellun keiton yhteydessä puolet puumäärästä päätyy jokatapauksessa energiaksi.

Metsähakkeen käytön lisäyksen arvioidaan vaihtuvan suorasta metsä-energiasta metsähakejalosteisiin. Metsähakejalosteista biohiilipelletin ja pyrolyysiöljyn tuotanto ovat nousseet esille mahdollisina investointikohteina. Biohiilipelletillä voitaisiin korvata kivihiiltä pölypolttokattiloissa ja vastaavasti pyrolyysiöljyllä raskasta polttoöljyä.

Vaikka raakapuun kysyntä ja tarjonta on teollisuuden näkökulmasta hyvässä kasvussa, pitäisi metsäraaka-aineiden alueellisen kestävyyden näkökulmiin kiinnittää erityistä huomiota. Kestävyyden määritelmien ja laskennan pitää ulottua koko puun tuotantoketjuun aina metsänkasvatuksen näkökulmista puun loppukäyttöön asti. Uusiutuvien raaka-aineiden kestävyys pitää kyetä todentamaan aukottomasti vertaamalla niitä muihin raaka-aineisiin. Metsähakkeen tuotannon niin suoraksi energiaksi kuin energiajalosteiksi voi tuoda kasvua osana koko metsätoimialan positiivista kehittymistä, mutta toimintaa pitää jatkossakin tarkastella kestävyyden ehdoilla.